Aattoa meillä oli siis viettämässä Leena ja Taku sekä ilotulituksen ajan myös eräs ystäväpariskunta lapsineen sekä Juniori, ex ja vaimonsa. Typystä ilotulitus oli yhtä aikaa hieno ja pelottava. Leenakin lähti yöllä kotiinsa, joten aamulla meiltä ei herännyt kuin Taku.

Eilinen päivä meni hävettävästi harakoille. Topakointa mitä tein oli Takun saattaminen bussille puolilta päivin. Roskaruokaa, limsaa ja leffoja. Typy ystävällisesti otti myös rauhallisesti: Harrasti vain kauneudenhoitoa. Seisoi vessan lavuaarissa pumpulipuikot korvista sojottaen imemässä hammastahnaa ja maalasi yläkerran kylppärin miehen sinisellä suihkushampoolla kun ilmeisesti aikoi ajella säärikarvansa, päätellen siitä että ladygillette oli vessanpöntön päällä.

Tänään olikin sitten jo aamusta normaalivireessä: Hyppelehti kirjaimellisesti portaat alas erittäin hyväntuulisena ja pirteänä ja aloitti taukoamattoman lörpöttämisensä. "Minä haluan banaaaniiaaa" "Minä sanoin banaaaniiiaa, äitiiii" , "En minä halua tykätä tuosta banaanista, vie se pois " (banaani oli hiukkasen liian kypsä), "Minä temppusin tuolla kaapissa" (Riekkui eteisen vaatekaapin ovessa) "Äiti, mene sinäkin lattialle" (Yritti ilmeisesti käsinseisontaa ja halusi minunkin yrittävän) "Minä sinulle suuttusin" (Kun en suostunut käsilleseisontaan) "Mihin se setä meni?" "???" "No se isi." (Miehen mentyä tukanlaittoon) jne.jne siihen asti kunnes lähdin töihin.

Itse olen kaikkea muuta kuin nopea heräämään, joten olen joka lapsen kohdalla kädet ristissä odottanut sitä aikaa kun he eivät herää ilman herättämisiä. Yleensä minulla onkin kello soimassa niin aikaisin että tuurilla saan itselleni tunnin omaa aikaa. Tuurilla tarkoittaa sitä että neiti useimmiten nukkuu meidän välissä.

Tämäkin on osoitus siitä miten näin vanhemmiten ei jaksa stressata asioista mitä nuorena piti olennaisena lastenkasvatuksessa. Poikia olisin kiikuttanut vaikka sata kertaa yössä omaan sänkyyn mutta neidin kohdalla emme jaksa kumpikaan. Nykyisin kun vielä tulee ihan hiljaa, vaikka aina toki havahdunkin kun hän paiskaa tyynyn ja unilakanan päälleni sekä kiipeää ylitseni meidän väliin. Siitä olemme jaksaneet pitää kiinni että omaan sänkyyn nukutaan ja viereen saa tulla vasta yöllä. Välillä hän kyllä nukkuu niin levottomasti että on pakko nousta ylös ja kantaa hänet omaan sänkyyn.

Pienoinen ongelma on sekin että meillä on Miehen kanssa vain yksi iso peitto. Neiti taas ei halua peittoa ollenkaan vaan nukkuu vain lakanan alla. Elis meillä on kummallakin vain pieni nurkka peittoa kun taas Typy meidän välissä hallitsee suurinta osaa nukkumalla peiton päällä. Yritämme aina itse luisua alaspäin ja siirtää neidon tyynyjen päälle, jotta saisimme itsemme kunnolla peiton alle mutta ei aina onnistu.

Työpäivä sujui rauhallisesti, ilmeisesti muutkin kuin tiimimme sihteerit ovat lomilla. Sain hyvin tehtyä rästihommia ja purettua sähköpostin. Mukavaa, sillä kaksi seuraavaa päivää meneekin erilaiseen humanistiseen lässytykseen lukuunottamatta huomisen ensimmäistä kokousta.Ainoastaa revi-tästä-kirous yllätti mutta sen lievemmässä muodossa: Jäi taas ruokiksella vain muovinpalanen käteen kun yritin avata mikrosapuskaa ja jouduin puukottamaan ruoan auki. Pahempi muoto kirouksesta on se kun sopat lentävät päälle. Tätä sattuu erityisesti silloin kun on joku tärkeä kokous ja yritän olla siisti.

Kotimatkalla hain pari varaamaani kirjaa kirjastosta , Web-kirjastopalvelu on mielestäni erittäin näppärä: olen tehnyt sinne hakuja ja saan sähköpostiin aina ilmoituksen kun kirjasto on hankkimassa jonkun hakuani vastaavan kirjan. Hauissa minulla on lastenkasvatuskirjoja, fantasiaa ja tietenkin murhia. Huomasin lisäksi että vaalimainostelineet olivat ilmestyneet kylällemme. Ainoastaan kristilliset olivat saaneet mainoksensa paikoilleen. Lienee siinä porukassa uudenvuodenjuhlinta hillityintä.

Kun olin pieni, olin sitä mieltä että minusta tulee Suomen ensimmäinen naispresidentti. Ja se oli ihmisistä kovasti vitsikästä. Ei se että minä menestyisin politiikassa juuri niin pitkälle kuin haluaisin. (Se oli kaikille aika selviö.)  Mutta se että Suomella mukamas joskus olisi vasemmistolainen presidentti ja vielä nainen. Suomi kuitenkin aikuistui kaksikymmentä vuotta aiemmin kuin luulin, mikä on tietysti vain hyvä asia, etenkin näin tyttären äitinä.

 Mies oli siivonnut kotosalla (tekee osan duuneistaan kotona) ja oli käynyt kaupassakin. Kävi vielä hakemassa tytönkin, joten minun ei tarvinnut kuin syödä. Päiväkodista saapui hyväntuulinen neiti. "Minä sammutan (tarkoitti avaavansa) telkan. Minä haluan katsoa lastenohjelmia." "Ei sieltä mitään lastenohjelmia vielä tule." "No sitten minä katson mainoksia." 

 Juniorikin on isältään palaillut.Tosin, on vielä luistelemassa.