Olen ollut kovasti väsy sekä duuni että osin perhejuttujenkin takia. On ollut huoli UO:n lapsista, jotka tänääkin kävin hakemasssa meille. Muuttavat meille viimeistään keväällä mikä sinänsä on tietysti mukavaa mutta nämä syyt eivät ole.

Neiti on touhunnut ihan normaaleja: suolaa lattialle, vaatteeet pois kaapista jne. lukuun ottamatta sitä että toissa iltana oli kakannut huoneessaan olevan pottaan ja sen sijaan että olisi huikannut meidät pyyhkimään, maalasikin maton, kaapin jne tavaroita kakallaan ensin. Erittäin mielenkiintoista. Ei ole aikaisemmin sitä tehnytkään.

Duunissa teen reklamaatiota asiakaspalvelujärjestelmästämme, otan vastaan sitä koskevia valituksia, neuvon jopa joskus joitakin käyttämään sitä ja lisäksi yritän vielä hoitaa normaaliduuniakin. Ensimmäisen kerran näinä 15 vuonna minusta tuntuu että minulle ei makseta tästä tosiaan tarpeeksi.

Laurenzia haastoi minut:

Tehtävänanto: paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä."

Koska olen näitä tänään toisella palstalla miettinyt laitan kaikki 10 tähän kun en jaksa kaksi tuntia työmatkaan käyttäneenä miettiä mitkä niistä ovat eniten omituisia.

1. En juo mielelläni kuumaa kahvia eli laitan siihen kylmää vettä. Juon sitä ihan sujuvasti kylmänä ja seisoneena.

2. Juon kahvit isoista mukeista (1 kotona, 1 töissä) jotka tiskaan "torstaisin".

3. Miettiessäni, esim. nyt, pureskelen hampaiden välissä jotain: tulitikkua, paperista nyperettyä myttyä, liitintä jne.

4. Joka päivä nostan jalat pystysuoraan seinää vasten vähintään vartiksi, mieluiten saunassa. (Ehkäisee suonikohjuja.)

5. Nukun huonosti, jos minulla ei ole ainakin kolmea tyynyä. Tällä hetkellä on kotisängyssä n. 10 tyynyä.

6. En voi nukkua kauimmaisena ovesta vaan lähinnä sitä. Lisäksi kun rupean nukkumaan, minun pitää olla niin päin kyljelläni että naama on oveen. Voin kyllä nukahtaa UO:n kainaloon, mutta kun hän haluaa ruveta nukkumaan, käännyn naama oveen. Samoin aina kun yöllä herään.

7. Luulen puhuneeni jonkun ajatuksen ääneen, mutta en olekaan. Aloitan siis jutut välillä ihan keskeltä ajatusta ja jopa lausetta. Erityisesti kun olen kiireinen/stressaantunut.

8. Istun liki aina risti-istunnassa, esim. nyt.  On vaikeaa olla niin hienoissa kokouksissa missä ei voi ottaa kenkiä pois ja istua jalat tuolilla.

9. Syön haarukka ja veitsi väärissä käsissä. Lisäksi syön mieluiten (en tietenkään hienoissa tilaisuuksissa) ruokani muussattuna tai sitten paloittelen kaikki sillä tavoin valmiiksi että voin joka tapauksessa syödä vain haarukalla. (Sen takia että luen ruokapöydässä ja tarvitsen toisen käden sivujen kääntämiseen.)

10. Pystyn lukemaan missä tahansa liikkuvassa vehkeessä ja luenkin likimain aina kun en aja.

Niitä viittä kenelle jatkan täytyy vielä miettiä.

 

 

Meillä on innostuttu kampaamoleikistä. Innostus lähti joululahjaksi saaduista muovisista paperisaksista, leikkiin kuuluu myös joku kampa tai harja sekä Juniorin vanha avaruuspyssy, mikä esittää fööniä. "Minä moottoroin sinut" kuuluu kylläkin termi.

En oikein tiedä mistä Typy on tätä oppinut leikkimään, ehkä päiväkodista, sillä meillä ei olla tälläistä aiemmin leikitty ja neiti on käväissyt kampaajalla mukanani vain kerran ja siitäkin on monta kuukautta aikaa. Emme ole vielä uskaltaneet hänelle omaa aikaa tilata vaan olen itse otsatukkaa saksinut mutta nyt ilmeisesti voisi senkin tehdä. Minähän en juuri tukkaa laittele, eli normaalisti vain käytän harjan sen läpi. Mies sen sijaan nypertää geelit ja lakat joka aamu.

En kyllä meikkaakaan kuin muutaman kerran vuodessa mutta siitä huolimatta neiti hakee välillä pullasudin tms. siveltimiä ja tulee meikkaamaan minua. Ehkä nämä ovat jotain tyttögeenijuttuja miltä minä olen välttynyt. 

Muutoinkin leikit ovat selvästi juonellisia:Autot ajavat kirjastoon, kauppaan ja huoltoasemalle. Tehdään ruokaa, erityisesti kylvyssä keitellään kahvia jne. Samoin pelit kiinnostavat, jouluksi ostettiin Nalle Puh-versio vanhasta Choco-pelistä ja se on varsin mukava, tosin neiti mielellään "huijaisi" eli kääntäisi joka kerralla niin montaa nappulaa että varmasti saisi saman mitä noppa näyttää.

 Kun Mies ja Typsy olivat tulleet päiväkodista neiti oli välttämättä halunnut soittaa ovikelloa. Miehellä oli kauppatavarat ja päikkärikassit sun muut käsissä ja hän oli juuri ja juuri saanut oven auki, niin Typy oli kolme kertaa paiskannut sen nenän edestä kiinni ja vaatinut että Mies nostaa häntä jotta hän saa soittaa ovikelloa. Olivat päässeet sisään kun neiti varvistamalla oli just' ylettänyt ovikelloon.

Oma työpäiväni oli taas suoraan sanottu painajaismainen.

Meidän vanha,vain sihteereillä käytössä ollut asiakashallintajärjestelmä laajeni vuodenvaihteessa nettiin, jotta asiakkaat voivat itse käsitellä tietojaan jne. Tätä on väännetty yli vuosi ja samalla ohjelma laajeni hallintapuolellakin konsernitasoiseksi eli meidän lisäksemme kaksi muuta virastoa käyttää samaa ohjelmaa sekä kantaa. Toinen näistä toimi pilottina ja otti ao. ohjelman tuotantokäyttöön jo kesällä ja olemme hiki hatussa korjauttaneet virheitä, tehneet muutoksia jne.  ja oikeasti luulimme että kaikki on ok, mutta firma ei olekaan vaivautunut tekemään korjauksia koko softaan vaan ne tulevat nyt esiin uudestaan ja uudestaan. Samoin siellä on ihan selkeitä väärinkäsityksiä, mitkä eivät ole aiemmassa käytössä tulleet esiin.

Olin varautunut asiakasneuvontaan eli h i t a a s t i kertomaan asiakkaille miten järjestelmään kirjaudutaan ja mitä siellä tehdään, sen sijaan olen käynyt kärttyistä sähköpostikirjeenvaihtoa toimittajan kanssa, varmaan likemmäs kolmekymmentä viestiä.

Neljä viestiä heidän webbivääntäjänsä kanssa siitä että me emme ole tilanneet erästä oikeuksiin liittyvää ominaisuutta vaan ihan toisenlaisen ominaisuuden ja minulle on yksi lysti miten hän on asian käsittänyt, hänen on ihan turha puolustua vaan parempi alkaa tehdä korjausta koska nykyisellään puolet meidän asiakkaista ei pääse sisään.

Ja silti hän mussutti ja musssutti: "Mutta kun tässä lukee.." "Se ei tarkoita sitä vaan se tarkoittaa tätä ja senhän sinä itse olet ohjesivuillekin kirjannut. Miten voit luulla että me kertoisimme asian asiakkaille ihan päinvastoin, miten softa pelittää?" "Teksti ei ole ohjelman ominaisuus, en minä kiinnitä huomiota mitä sinne kirjoitan." "Olemme huomauttaneet aikaisemminkin siitä että teidän oma testauksenne on aivan luokatonta ja te ette saa toimittaa meille testaamatonta softaa. Ammattitaitoiseen testaukseen kuuluu tarkastaa myös ristiriidat ohjeiden ja toiminnan välillä, etenkin kun tätä nimenomaista asiaa emme ole voineet testata lainkaan meidän päässämme."

Tiedustelin sitäkin että mitä pilotointi tuotantoympäristössä tarkoittaa: Sitäkö että ohjelma on edelleen leikkitestauksessa ja virheet korjataan vain jos jaksetaan, vai sitäkö että ohjelmaa jo oikeasti käytetään, sen pitäisi pääsääntöisesti toimia täydellisesti ja että pilotoinnin aikana tulevat virheet korjataan välittömästi ja joka paikkaan?

Viimeinen sähköposti piti jo sisällään muistutuksen siitä että me olemme heidän isoin asiakkaansa ja jos ei sävy muutu, teemme sopimuksen vain vuodeksi ja vaihdamme koko paskan vaikka se tietäisi miten paljon lisätyötä meille. Yleensä en uhkaile tuon tapaisille kun pidän sitä hiukan epäreiluna kiristämisenä mutta hermo meni.

Pääluottamusmieskausikin alkoi, palasin remmiin viime kauden tauon jälkeen. Seuraavaksi alkavatkin vapaa-ajanharrastukset: Ensin jaosto ja sitten lautakunta. Ei tässä ainakaan pitkästymistä tarvitse pelätä.

 

Laitoin makaronilaatikon uunin ja lähdettiin Simpun kanssa ulos miehen jäädessä nukkumaan; nousi aamulla Sirin kanssa, jotta minä sain nukkua. Kiersimme lähistön leikkipaikat, olennaisimpana neidin mielestä liukumäet joita lähistöllä on neljä.

Sain taas sydänhalvauksia kun Siri ei voi käyttää portaita, jos liukumäkeen pääsee vaikkapa nuoraverkkoa. Talvivaatteissa jopa keijuista tulee kömpelöitä tai ainakin kömpelömpiä. Huimapäätä tämä ei kuitenkaan haittaa. Viime hetkessä sain yhdestä mäestä napattua kiinni, kun neiti syöksyi alas pää edellä ymmärtämättä että mäen alle oli pakkautunut jäinen lumikasa. Siristä tämä oli kuitenkin yksilönvapauden rajoittamista ja hän ilmoitti taas suuttuvansa minulle ja huusi:" Älä kato mua, senkin mies!" Tuosta miehestä on jostain syystä tullut Simpulle haukkumasana, kuulekohan hän liikaa feminististä propagandaa vai onkohan tyttönä vain muuten hänestä mukavampaa?

Älä-komennot ovat tänään muutoinkin olleet listalla: "Älä naura mulle!", "Älä kysele mua!" (Pitäisi olla "älä kysele minulta"). "Älä nuole!" (koiralle, muut meistä eivät nuoleksi.)  

Mukava, rauhallinen päivä, epäilen kyllä tyyntä myrskyn edellä. Olen taatusti unohtanut jotain jonnekin, millä neiti saa aikaan mahdollisimman suurta tuhoa.

 

Neiti on ollut pienestä pitäen kiinnostunut tietokoneista, kännyköistä, stereioista, videoista jne, mikä ei lienee ainakaan tuttavapiirillemme ole ollut yllätys. Oppi ensimmäisenä jo josku viime talvena laittamaan steroista poppia, kun cd on sisällä ja nykyään osaa sujuvasti laittaa telkan päälle, sujauttaa oman videonsa sisään ja aloittaa katselun.

Ollaan tietenkin ostettu leikkilaitteita että esimerkiksi tämä duunikannettavani pysyisi ehjänä. Yhden pöytäkoneen näppiksen pissikin rikki tuossa alkusyksystä. Joulupukki toi My First Keyboardin mikä oli älyttömän huono ajatus joulupukilta. Ensinnäkin sitä saisi olla koko ajan laittamassa paikalleen, toisekseen dvd:llä oleva ääni ja äänen suomenkieli ovat ihan kamalia, peli ei toimi kuin täysillä oikeuksilla ja sotkee vielä näytön asetukset. Piilotettiin se.

Viime jouluna Typy sai broidilta, siis enoltaan lahjaksi leikkitietokoneen mikä on hänestä mukava. Ja nyt suosikkí (Olen viime aikoina saanut aika paljon duunipuheluita kotiin ja joutunut vahtaamaan sähköpostia commulla, mikä selittää ehkä hieman)  tuntuu olevan myöskin viimetalvinen kännykkä. Kännykän nappuloista kuuluu elektronista lasten musiikkia, joku nappula huutaa "Hello" etc. mitä nuo lelut nyt tekevätkään.

Aikaisemmat lapseni ovat aloittaneet leikkipuhelunsa, siis lankapuhelin aikaan: Moi, Esikoinen täällä, mitä kuluu?" Neiti kun on oppinut tämän kännykielen isommiltaan aloittaa puhelunsa: "Moi Toni, missä olet?" Selkeä käyttäytymismuutos: Ei tarvitse esitellä itseään kun vastaanottaja kuitenkin sen puhelimestaan huomaa ja vastaanottaja voi olla vaikka Kreikassa. Itse olen sen verran vanhanaikainen että esittelen soittaessakin itseni ja vaikka näen että soittaja on joku kaveri, vastaan sukunimellä.

Ja nyt neiti on sitten alkanut tosiaan saada tekstiviestejä puhelimeensa. Niissä kuulemma lukee "Minä, Siri Sukunimi", joten en ymmärrä miksi niitä taukoamatta puhelimeen putkahtaa mutta ilmeisesti olennaista on viestien tulo, ei se mitä sisältöä niissä on.

Ja Fröbelin palikat soi kolmatta kertaa tänään...

 

Käytiin kavereilla kylässä, laittamassa tietsikkaa. ATK-ihmisethän kärsivät samasta kuin lekurit eli duunia joutuu tekemään vapaallakin. En joudu itse onneksi kohtuutomasti rasitetuksi mutta siitäkin olen kuullut. Etenkin nykyisin kun olen tekniikan puolelta siirtynyt melko puhtaasti soveltamispuolelle, tämä nörtteily on itse asiassa ihan kivaakin. Olemme myös aika huonoja kyläilemään missään, niin kun lupaa auttaa koneen kanssa, tulee ainakin nostettua persus penkistä ja lähdettyä liikkeelle.

Tämän lauman liikkeelle saaminen on sekin vaativa toimenpide, haluan nimittäin kaikki ovat syöneetkin ennen kuin mihinkään menemme jotta ei kahvipöytä tyhjene kättelyssä. Omaan tuttava- tai sukulaispiiriin ei kuulu ihmisiä joita ahdistaisi se että meitä on välillä seitsemänkin mutta olen sellaistakin antanut kertoa itselleni että uusperheet eivät välttämättä ole kokonaisuudessaan jonnekin tervetulleita. Olen kyllä tietoinen siitäkin että kaikki isä/äitipuolet eivät halua koko porukkaa ottaa mukaan.

Meillä ehkä asiaa helpottaa se että olemme molemmat täältä kotoisin, joten Mies tuntee minun kaverini ainakin kouluajoilta ja päinvastoin. Kumpikaan ei ole ihan uusiin ihmisiin joutunut tutustumaan eikä sellaisiin ihmisiin jotka tuntisivat toisen vain avioliiton ajoilta, ts. perhetuttuihin.

Isommat lapset häipyivät luistelemaan ja Typsy jäi meidän kanssa. Otsikko tarkoittaa sitä että neiti laittoi Fröbelin Palikat videon (jossa on mm. Jumppalaulu, eli pää-olkapää-peppu-polvet-varpaat..) itselleen pyörimään. Menee vielä jotku asiat kuten käynnistä/sammuta, kuuma/kylmä jne. sekaisin.

Ostettiin joululahjaksi toinenkin Fröbeli lahjaksi mutta tämä vanhempi on jostain syystä parempi. Yksi Simpun suosikki on Kissa Karvainen eli Kissa Karvinen. Henkilökohtaisesti kestän juuri ja juuri piirretyt dupattuina mutta nämä missä on ihan näyttelijöitäkin, ovat tosi kamalia. Tässä leffassa on vielä harvinaisen teennäiset äänet ja kuitenkin osaan jo vuorosanojakin  ulkoa.

Mitäpä sitä ei äiti lastensa eteen kestäisi...